Meillä on nyt sitten aloitettu ensimmäinen virallinen harrastus: Muskari. Tai tarkemmin sanottuna Kirkkomuskari.
Meitä oli kymmenkunta vanhempaa alle vuodenikäisten vauvojensa kanssa. Alussa lapset sai käteensä pienen marakassin alkulaulujen ajaksi. Laulettiin jokaiselle: "**-tyttö/poika, **-tyttö/-poika, kiva kun oot täällä x2 ai ai jai jai jaa, kiva kun oot täällä.." Alkulauluihin kuului myös "soivat iloisesti kirkonkellot" sekä "körö körö kirkkoon". Päivän teemana oli itämaan tietäjät ja niihin liittyen sitten kuulimme kertomusta ja opettelimme laulua. Sitten vanhemmat pääsivät kameleiksi ja vauvat nostettiin olkapäille "kamelin selkään" ja siinä sitten vaapuimme musiikin soidessa taustalla. Lopuksi vielä lattialle istumaan parin laulun ajaksi ja oho! Sitten se jo loppui. Puolituntinen hurahti hetkessä.
Oliko kivaa? No oli! Mennäänkö uudestaan? No ehdottomasti! Mitä Kirppu tykkäsi? Varsinkin nostelut ja köröttelyt oli kivoja! Mutta mitä äiti mietti? Kaikki muut 9 vauvaa istui hiljaa ja kiltisti vanhempansa sylissä, mutta mitä teki Kirppu? Hytkyi, pomppi ja vääntelehti niin, että äidillä hikeä pukkas. Meillä ei katsos osata sellaista taitoa, kuin sylissä nätisti istuminen. Alkuhetket kerhoissa on kivoja, jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti