Aikaa? Jaa mihin?

Sanotaan, että kotiäidillä ei ole muuta kuin aikaa. Aikaa mihin? Itsekin aiemmin aattelin, että kyllähän sitä sitten kotona lapsen kanssa ollessa ehtii vaikka mitä tekemään ja kyläilemään ja shoppaamaan ja ja ja..

Mikä on totuus?

Aamulla Kirppu herättää usein ennen miehen herätyskelloa. Ripeästi ylös, ennen kuin Kirppu hermostuu. Maito lämpenemään, kissoille ruokaa ja kahvi tulemaan. Aamumaidon jälkeen olen sentään ottanut tavaksi juoda kahvini rauhassa lehden kanssa, Kirppu viihtyy sen hetken sitterissä. Sitten jo pian vaipanvaihdolle ja Kirppu aamupäiväunille.

Aamupäikkärien aikaan ladataan tiskikone, pestään pullot, laitetaan pyykkikone päälle, valmistetaan Kirpulle soseita, imuroidaan ja laitetaan ruokaa. Sitten jo Kirppu huuteleekin, yleensä kesken ruuanlaiton. Kirpulle sosetta, vaipanvaihtoa, itselle ruokaa ja Kirpulle maito ja takaisin nukkumaan.

Iltapäiväunien aikaan sitten jatketaan aamupäivältä jääneet hommat loppuun. Hetkeksi istahdan aina välissä sohvalle, kunnes muistan taas jonkun tekemättömän asian, kuten sen, että maito pitää pullottaa ja välipala katsoa valmiiksi.

Ehkä ajattomuuteni johtuu osittain itse diagnosoimastani jonkinasteisesta adhd:stä. Aloitan kymmenen asiaa yhtäaikaa ja sitten muistan, että se ensimmäinenkin jäi kesken. Palaan siihen ja ne muut yhdeksän jää kesken jne. Tuleeko valmista koskaan..?  Tätä tein myös töissä ja suunnitteluajalla toimisto näytti pyörremyrskyltä, kun oli vähän erinäisiä projekteja vaiheessa.

Tai sitten en vaan osaa olla. Jokin pakonomainen tarve tehdä kokoajan jotain, koska olen kotona. Eihän voi näyttää miehen tullessa kotiin, etten ole tehnyt mitään. Vai voiko? Olikohan lapsi kuitenkin se tärkein asia päivissä, ei kodin siisteys ja järjestys?  Tämä on muutenkin niin outoa, koska en TODELLAKAAN ole mikään siisteysintoilija. Oikeesti. Vihaan siivoamista, imurointia, pyykkien viikkaamista. Mutta kotona ollessa koen, että tietyt asiat on vaan pakko hoitaa päivittäin. PISTE.

Miten mä ikinä ehdin mitään, kun menen takaisin töihin? Ehkä mun on vaan jäätävä kotiäidiksi, että ehdin kaiken.

Ehkä tämän takia viihdymme Kirpun kanssa vallan mainiosti kotona. Ei meillä, tai minulla ainakaan, ole kauheeta hinkua olla kokoajan menossa jonnekin. Harrastuksiin, kyläilemään, shoppaamaan, lenkille. Kotona on ihan hyvä olla.


Ps. Älkää nyt oikeesti luulko, että teen kaiken edellämainitun yhtenä päivänä. En ihan niin superkotiäiti ole.