Päätimme vihdoin ostaa apteekista sitä maidon sakeuttajaa. Maidosta tuli paksua kuin piimä, hädintuskin tulee ulos tuttipullosta, mutta kas: pulauttelut loppuivat lähes kokonaan! Ei tarvi pestä montaa vaatekertaa päivässä eikä pyyhkiä puklua milloin mistäkin rinnukselta ja lattialta. Ei haittaa, vaikka rätti unohtuisi toiseen huoneeseen, sen ehtii kyllä hakemaan. Ihanaa! Juu, jokunen pikku puklu saattaa täyden vatsan takia tulla, kun käännellään ja pompitaan, mutta ne ei haittaa. Miksi emme ymmärtäneet ostaa sakeuttajaa aiemmin? Mielenkiintoista nähdä seuraavassa neuvolassa, että onko puklailujen vähentyminen vaikuttanut painon kehitykseen..
Kirppu. Yrittää kauhealla vimmalla päästä eteenpäin. Polvet menee jo konttausasentoon, mutta silloin pää tömähtää lattiaan ja kiukuttaa. Olen yrittänyt sanoa, että ensin ryömitään ja sitten vasta kontataan. Yllättävän hyvin tuossa parin neliön alalla liikkuu ympäri, tavalla millä hyvänsä. Vähän väliä saa olla pelastamassa jostain kiipelistä, kun jää jumiin. Ensimmäinen kuhmukin saatiin, kun pää kolahti sohvapöytään.
Kirppu on oppinut myös näyttämään kieltä ja päristelemään niin, että kuola lentää kauas! Tätä taitoa on myös kiva harjoitella yöllä sängyssä, kun ei satu nukuttamaan..
Ei. Meillä ei edelleenkään nukuta yhtä hyvä öitä kuin ennen. Ehkä siihen ei ole enää paluuta? Ehkä pääsimme liian helpolla ja nyt se kostautuu. Lieneekö joku kasvuvaihe menossa, että pitäisi syödä kaksi kertaa yössä?
Edellisyönä Kirppu heräsi jo klo 23. (Meni nukkumaan 20.30.) Tutti ei kelvannut, joten päätin, että nukahtakoon itsekseen uudelleen. En uskonut nälkään, koska on pääasiassa pärjännyt tähän asti kahteen-kolmeen asti syömättä. No kitinä muuttui vartin päästä niin hysteeriseksi, että oli pakko luovuttaa ja antaa maitoa. Sitten uni taas maistui neljään asti, kunnes syötiin taas. Puoli seitsemän aikaan aamulla ylös ja taas meni pullollinen maitoa. Että kai se on vaan uskottava, että nälkäänsä kitisi.
Viime yönä heräsi jo puoli yksitoista kitisemään, mutta tällä kertaa nukahti hetkessä uudelleen. Puoli kahdelta syötiin ja puoli viideltä heräsin kovaan kiljaisuun. Rauhoittui kuitenkin tuttiin ja nukahti jossain vaiheessa. Aamulla puoli seitsemän taas ylös. Eli joku näissä öissä nyt on, vaikka nyt taas riittikin yksi syöntikerta.
Eilen maistoimme lounaalla kaurapuuroa ja tänään taidamme ottaa iltapuuron mukaan kuvioihin. Katsotaan mitä se vaikuttaa vai vaikuttaako mitenkään.
Rauhallista itsenäisyyspäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti