Niin se vaan on todettava. Pikkuvauva-ajat on ohi. Kirppu on pian puolivuotias, vaikka moni vieras luuleekin ymmärrettävästi ihan vastasyntyneeksi. Viimeksi Tiimarissa käydessämme ja Kirpun vähän huudellessa kopastaan, yksi täti tuli kyselemään, että voi, kuinkas pikkuinen siellä onkaan.. Ihmetteli kovasti, kun kerroin, että melkein puolivuotias poika, ja täti kertoikin sitten olevansa kätilö..
Enää ei nautiskella pitkistä ja useista päiväunista, jolloin ehti tekemään rauhassa kotityöt. Enää ei vaihdeta vaippoja tosta noin vaan rauhassa ja helposti. Enää ei viihdytä sylissä paikoillaan ilman kaikenmaailman hyppimistä ja seurustelua. Enää ei pueta päälle tuosta noin vaan ilman itkuja ja vääntämistä ja kääntämistä.
Mutta mitä tilalla? Viihdytään pidempään lattialla touhuten ja tutkien lähiympäristöä. Nukahdetaan itsekseen yöunille sänkyyn. Syödään soseet reippaasti. Käännytään jatkuvasti hoitopöydällä kesken vaipan- ja vaatteidenvaihdon. Naureskellaan, kun äiti ja isä höpsöttää. Heräillään yössä monta kertaa, milloin syömään, milloin seurustelemaan. Hymyillään, kun sattuu äiti tai isi näköpiiriin.
Meidän ikioma pieni höpönassu Kirppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti